perjantai 8. heinäkuuta 2011

Life in the United States

Hei kaverit!

Viime kirjoitus kerrasta onkin jo kulunut tovi, ja nyt olen viettänyt rapakon toisella puolella jo kolme viikkoa! Paljon on tapahtunut, mutta aika ei ole oikein riittänyt kertomaan tapahtumista.

Olen tavannut täällä paljon uusia ihmisiä. Osasta on tullut parempia ystäviä, ja osan kanssa on jääty moikkaus asteelle. Ollaan vietetty uusien tuttujen kanssa leffa iltaa, käyty elokuvissa ja syömässä ja välillä vähän shoppailemassa ostarilla. Ostarit Jenkkilässä on valtavia. Niihin ihan oikeasti eksyy, jos ei pidä silmällä, mistä on tulossa. Kartta kannattaa myös hankkia kullekin ostarille.

Työpäivät ovat minulla maanantaista perjantaihin. Viikonloput ja arki-illat ovat vapaita. Työpäivä alkaa herätyskellon soittoon 7:20. Menen sitten aamupalalle, ja työt alkavat 7:30, kun äiti lähtee töihin. 8:00 mennään poikien kanssa aamun uimaharjoituksiin. Sieltä tullaan kotiin 10:00 aikaan. Sen jälkeen käydään joskus iltapäivällä lisää uimalassa eli "poolilla", leivotaan, pelaillaan yms. Työpäivä päättyy noin klo 16:00 kun poikien isä tulee kotiin. Tehtäviini kuuluu silloin tällöin imurointia ja roskien viemistä.

Finnkino mainostaa Suomessa "super päivää" kerran kuussa. Silloin liput on huomattavan "halvat" 6,50e (eikö olekin?). Sen sijaan täällä on "two dollar tuesday" joka viikko, eli "kahden dollarin tiistai". Minun mielestä huomattavasti järkevämpi diili.

Koti-ikävä on myös alkanut jo vähän painaa viime päivinä. Se on ollut tähän asti vielä ainakin sellaista mukavaa koti-ikävää. En itke täällä iltaisin, että haluan kotiin, vaan lähinnä sydäntä lämmittää ajatus, että seitsemän viikon päästä pääsen takaisiin Euroopan sydämeen. Yksinäisinä iltoina kaipaa tavallisia suomalaisia arkisia asioita. Suurimmaksi ikäväksi ovat muodostuneet perhe, ystävät, ruisleipä ja laktoositon rasvaton jugurtti. Parasta matkailussa on kuitenkin huomata muiden kulttuurien kautta, miten hieno oma maa on, miten hyvin asiat kotona on, ja miten hienoa on todeta, että "olen ylpeä ollessani suomalainen". Unelmien maassa on paljon epäkohtia, joissa he voisivat ottaa mallia esimerkiksi suomesta. Esimerkiksi maksulliset (ja kalliit) koulut ja terveydonhuolto ovat mielestäni älyttömiä.

Maanantaina 4. heinäkuuta oli USA:n itsenäisyyspäivä, eli Independence Day. Koko maassa juhlittiin railakkaasti ja se oli myös vapaapäivä. Ympäri maata järjestettiin paraateja, ja itse kävin katsomassa paraatia omassa kaupungissani, Fairfaxissa. Myöhemmin illalla lähdin suomalaisen ystäväni, Saijan, kanssa Washington DC:hen. Se oli minun ensimmäinen kerta USA:n pääkaupungissa, ja voi hyvänen, että siellä oli juhlakansaa! Näin Capitol Hillin vilaukselta ja iltaa istuttiin Monumentin edessä puistossa. Myöhemmin illalla monumentin takaa ammuttiin suuri ilotulitus näytös! Matka DC:stä kotiin kesti kaksi ja puoli tuntia. Metroasema oli lievästi sanottuna tukossa.

video


Tänä viikonloppuna olen yksin kotona koko viikonlopun. Pojat ovat isoveljensä luona, kun vanhemmat ovat Las Vegasissa. Ensi perjantai kruunautuu koko vuoden odottamaani päivään. Paras ystäväni, Mimmi, saapuu vihdoin luokseni melkein kolmeksi viikoksi. Tervetuloa kultapupunen! Ja niin, Mimmi tuo laukullisen ruisleipää!!!



Fireworks at Washington DC, July 4th



Morning practice at the pool


Home, sweet home! (mun ikkunoita on kaikki kolme alinta)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti