perjantai 22. heinäkuuta 2011

Being so busy I almost forgot to breath

Hei taas kaverit!

Ja pahoittelut, kun blogiin ei ole ilmestynyt uutta tekstiä taaskaan aikoihin. Olen juuri viettänyt kiireisimmän viikkoni täällä. Ja mikä parasta, seuraava viikko on kahta kauheammin seisten kustu, tai ehkä jopa juosten (anteeksi).

Mimmi siis saapui (jälleen) rapakon tälle puolelle viime perjantaina. Olin kertonut Mimmille, että en aio tulla lentokentälle vastaan, vaan että host-äitini tulisi hakemaan suoraan töistä. Niinpä niin, taas valehtelin, tietysti menin kentälle vastaan! Jälleen näkeminen oli hurja! Pahoittelut vaan todistaneille...

Mimmin kanssa ollaan viikon aikana keretty tekemään enemmän kuin minä koko täällä olo aikanani. Lauantaina suunnattiin heti ensimmäiseksi  altaalle ruskettumaan, yay! Parina päivänä on shoppailtu (paljon). Tehtiin mielettömiä löytöjä Calvin Klanen ja DKNY:n liikkeissä, ah, alennuskausi! Myöskin Forever 21 -liikettä voidaan nykyään pitää jo kirosanana. Sieltä ei pääse ulos ilmaiseksi.

Tiistaina suunnattiin Washington DC:n kuuluisien kohteiden luokse. Käytiin tarkastamassa Pentagon ja syyskuun 11. iskujen muistomerkki. Sen jälkeen suunnattiin Capitol Hill'lle ja lopuksi, tietenkin, Obaman koti huudeille, eli Valkoiselle Talolle. Voin todeta, että Obamalla on ihan mukavan näköisiä kattokruunuja olohuoneessaan.


Pentagon & Syyskuun 11. iskujen muistoaukio


Capitol Hill


Obaman tölli

Keskiviikkona käytiin National History museossa. Itsehän menin sekaisin maantieteellisellä osastolla, mmm, se oli mielenkiintoista! Nähtiin myös dinosauruksia, muumioita ja 11 metrinen mustekala. Keskiviikko iltana juhlittiin Kain ja minun syntymäpäiviä perheen kesken. Kai täytti huikeat 5 vuotta, ja minä 19 vuotta (oikeasti täytän vasta maanantaina). Nopealla matikkapäällä on helppo käsittää, että kakkuun kirjoitettiin 519. Kynttilöitä ei laitettu niin paljon.


Happy Birthday!


Torstaina juhlittiin minun synttäreitä kavereiden kesken, sillä maanantaina, jolloin oikeat synttärit olisivat, emme ole Mimmin kanssa kotikonnuilla. Ensin kokoonnuimme uima-altaalla, jossa herkuttelimme kakkua ja korvapuusteja (joita olin tehnyt aiemmin päivällä noin 80 kappaletta). Emme olleet ainoita, jotka ajattelivat, että syntymäpäiväkakku olisi hieno tapa juhlistaa syntymäpäiviä... loppujen lopuksi meillä oli kolme kakkua tuhottavana. Illalla oltiin porukalla, ja juhlittiin mua ilotulitteiden kera!

Lämmintä on viime päivinä ollut reilut +40 astetta varjossa. Hiostavuus ja kosteus lisättynä, voidaan säätä kuvailla jo lähes sietämättömäksi. Uima-altaaseen pulahtaminen ei tässä säässä enää auta, kun poolin lämpötila on kohonnut jo ulkolämpötilan tasolle. Kiittäkäämme uutta parasta ystävääni, ilmastointia!!!

Nyt on perjantai, ja me valmistaudutaan Mimmin kanssa hurjaa kyytiä ensi viikon matkaa varten, joka starttaa huomen aamuna. Lähdemme ensin bussilla New Yorkiin, ja siellä vietämme kolme päivää. Meidän hotelli on aivan Manhattanin keskustassa, Empire State Buildingin ja Times Squaren vieressä. Tiistaina lennämme North Carolinan osavaltioon Wilmingtonin kaupunkiin rantalomalle ja katsomaan lempisarjani, One Tree Hillin, kuvauspaikkoja! Viikko huipentuu heinäkuun viimeisenä päivänä Britney Spearsin konserttiin täällä Washington DC:ssä. Mimmille sanotaan hyvästit elokuun toisena päivänä, jolloin minulla on kotimatkaan aikaa enää 3vk ja 3pv!

Ensi viikolla sattuu ja tapahtuu varmasti niin paljon, että elokuun alussa tulee huikea East Coast blogipläjäys!

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Life in the United States

Hei kaverit!

Viime kirjoitus kerrasta onkin jo kulunut tovi, ja nyt olen viettänyt rapakon toisella puolella jo kolme viikkoa! Paljon on tapahtunut, mutta aika ei ole oikein riittänyt kertomaan tapahtumista.

Olen tavannut täällä paljon uusia ihmisiä. Osasta on tullut parempia ystäviä, ja osan kanssa on jääty moikkaus asteelle. Ollaan vietetty uusien tuttujen kanssa leffa iltaa, käyty elokuvissa ja syömässä ja välillä vähän shoppailemassa ostarilla. Ostarit Jenkkilässä on valtavia. Niihin ihan oikeasti eksyy, jos ei pidä silmällä, mistä on tulossa. Kartta kannattaa myös hankkia kullekin ostarille.

Työpäivät ovat minulla maanantaista perjantaihin. Viikonloput ja arki-illat ovat vapaita. Työpäivä alkaa herätyskellon soittoon 7:20. Menen sitten aamupalalle, ja työt alkavat 7:30, kun äiti lähtee töihin. 8:00 mennään poikien kanssa aamun uimaharjoituksiin. Sieltä tullaan kotiin 10:00 aikaan. Sen jälkeen käydään joskus iltapäivällä lisää uimalassa eli "poolilla", leivotaan, pelaillaan yms. Työpäivä päättyy noin klo 16:00 kun poikien isä tulee kotiin. Tehtäviini kuuluu silloin tällöin imurointia ja roskien viemistä.

Finnkino mainostaa Suomessa "super päivää" kerran kuussa. Silloin liput on huomattavan "halvat" 6,50e (eikö olekin?). Sen sijaan täällä on "two dollar tuesday" joka viikko, eli "kahden dollarin tiistai". Minun mielestä huomattavasti järkevämpi diili.

Koti-ikävä on myös alkanut jo vähän painaa viime päivinä. Se on ollut tähän asti vielä ainakin sellaista mukavaa koti-ikävää. En itke täällä iltaisin, että haluan kotiin, vaan lähinnä sydäntä lämmittää ajatus, että seitsemän viikon päästä pääsen takaisiin Euroopan sydämeen. Yksinäisinä iltoina kaipaa tavallisia suomalaisia arkisia asioita. Suurimmaksi ikäväksi ovat muodostuneet perhe, ystävät, ruisleipä ja laktoositon rasvaton jugurtti. Parasta matkailussa on kuitenkin huomata muiden kulttuurien kautta, miten hieno oma maa on, miten hyvin asiat kotona on, ja miten hienoa on todeta, että "olen ylpeä ollessani suomalainen". Unelmien maassa on paljon epäkohtia, joissa he voisivat ottaa mallia esimerkiksi suomesta. Esimerkiksi maksulliset (ja kalliit) koulut ja terveydonhuolto ovat mielestäni älyttömiä.

Maanantaina 4. heinäkuuta oli USA:n itsenäisyyspäivä, eli Independence Day. Koko maassa juhlittiin railakkaasti ja se oli myös vapaapäivä. Ympäri maata järjestettiin paraateja, ja itse kävin katsomassa paraatia omassa kaupungissani, Fairfaxissa. Myöhemmin illalla lähdin suomalaisen ystäväni, Saijan, kanssa Washington DC:hen. Se oli minun ensimmäinen kerta USA:n pääkaupungissa, ja voi hyvänen, että siellä oli juhlakansaa! Näin Capitol Hillin vilaukselta ja iltaa istuttiin Monumentin edessä puistossa. Myöhemmin illalla monumentin takaa ammuttiin suuri ilotulitus näytös! Matka DC:stä kotiin kesti kaksi ja puoli tuntia. Metroasema oli lievästi sanottuna tukossa.



Tänä viikonloppuna olen yksin kotona koko viikonlopun. Pojat ovat isoveljensä luona, kun vanhemmat ovat Las Vegasissa. Ensi perjantai kruunautuu koko vuoden odottamaani päivään. Paras ystäväni, Mimmi, saapuu vihdoin luokseni melkein kolmeksi viikoksi. Tervetuloa kultapupunen! Ja niin, Mimmi tuo laukullisen ruisleipää!!!



Fireworks at Washington DC, July 4th



Morning practice at the pool


Home, sweet home! (mun ikkunoita on kaikki kolme alinta)