The weird America

Hei kaverit!

Ensimmäinen viikko rapakon toisella puolella alkaa olla näin suomalaisesti sanottuna "pulkassa". Viikko on mennyt vauhdilla, eikä koti-ikävä ole vielä ennättänyt minulle asti.

Ensimmäiseen viikkooni on mahtunut ensimmäisiä työpäiviä, uusien tuttavuuksien tekemistä, uima-altaalla oleskelua (ja palamista siellä), syömistä ja amerikkalaiseen elämäntapaan tottumista. Sunnuntaina täällä juhlittiin isänpäivää, ja talo oli täynnä "summer daddyn" tummaihoisia sukulaisia. Kyllä, tummaihoiset ovat äänekkäitä. Korostan - äänekkäitä! Sen lisäksi he ovat myös hyvin sydämellisiä ja mukavia ihmisiä. Meidän talon takapihalla on iso leikkimaja ja vaijerikeinu. Alempana kuva minusta vaijerikeinussa, hehe.

Tämän kertaisen kirjoituksen aiheeksi ajattelin ottaa Amerikan omituisuudet. Kyllä, näin suomalaisen silmästä katsottuna niitä löytyy jokapäiväisestä elämästä.

1. Kaikkialle mennään autolla, ja sana "hyötyliikunta" on tuntematon.
2. Kaikki murot ovat sokerihuurrettuja. Amerikkalaiset pitävät makeasta...
3. Täällä ei silti ole näkynyt ylipainoisia juurikaan.
4. Tasa-arvoiseen risteykseen mentäessä, se, joka kerkeää risteykseen ensin, menee ensin. Entä kun kaikki haluavat mennä ensin?
5. Punaisen valon palaessa oikealle saa kuitenkin kääntyä.
6. Puhelun tai teksiviestin vastaanottaja maksaa saman verran kuin lähettäjä per minuutti tai viesti. Puhelinmyyjille on parempi iskeä luuri korvaan, ja äkkiä!
7. Tuntemattomat vastaantulijat tervehtivät aina "Good morning! How are you?"
8. Kaupassa tuotteen edessä näkyvä hinta on veroton. Hintaan lisätään verot vasta kassalla.
9. Esimerkiksi hedelmiä ei punnita, vaan myyjä tekee sen kassalla.
10. Kaupasta saa VAIN vehnäleipää! (Oho ja ihme, löysin kauraleipää)
11. Myyjä pakkaa ostokset, ja asiakas odottaa. Kuinka pitkät jonot saadaan, kun kassalla on uusi harjoittelija?
12. Sisällä ollaan kengät jalassa, olipa kokolattiamattoa tai ei.
13. (Keltainen) koulubussi vie lapset kouluun ja takaisin kotiin, vaikka matkaa koululle olisi 500m.
14. Kouluruokaan sisältyy viikottain hampurilaisia ja pizzaa. Menisiköhän kaalilaatikko kuin kuumille hiilille? I can only wonder...
15. Lapset syövät lounaaksi hillovoileipiä, tai mitä tahansa epäterveellistä.

Omituisuuksia tulen varmasti huomaamaan paljon lisää päivien vieriessä eteen päin, ja niistä voin kertoa sitten myöhemmin. 

                               
                                                  Father's day and barbecue party

Yes, we have yellow school buses

Movie theater 

Good morning, America!

Hei ystävät! 

Tänään 18.6 heräsin ensimmäiseen aamuuni USA:n itärannikolta. Eilen matkustin Suomen ajassa koko päivän, mutta tänne saavuttuani päivää oli vielä rutkasti jäljellä.

Aamuni alkoi perjantai aamuna 17.6 klo 5:25 Vantaan Sokos hotellista. Söimme pikaisen aamupalan, ja sitten äiti vei minut lentokentälle. Sanoimme heipat, ja sitten jatkoin matkaani suureen maailmaan... omillani. Lensin ensin Helsingistä Lontooseen Finnairilla. Lento meni mukavasti ja vieressäni istui mukava brittiläinen eläkeläispariskunta. Meillä oli mukavaa pariskunnan rouvan kanssa, ja he antoivat minulle vinkkejä, kuinka selviytyä Heathrowlla. Niin, se Heathrow... En uskonut, että maailmasta voisi löytyä mitään niin suurta kuin Heathrow.

Helsinki - Lontoo lento oli myöhässä 20 minuuttia, joten vaihtoaika Lontoossa kapeni tuntiin. Kielitaidolla ja rauhallisella ajattelulla pärjää pitkälle Heathrowlla. Ainut mikä meinasi käydä kohtalokseni, oli ajan puute. Olin vielä metrossa matkalla portilleni, kun kaiuttimesta kuului "Gate B33 to Washington is closing". Sillä hetkellä sydämeni oli pysähtyä, en missään nimessä voinut myöhästyä Washingtonin koneesta. Kipitin vikkelillä jaloillani niin lujaa, kuin ikinä pääsin, ja kerkesin kuin kerkesinkin Washingtonin koneeseen. Matkaa terminaalista 3, terminaaliin 5 oli varmaan 4km, ja matkaa tehtiin jalan, 10min bussi matkalla, sekä metrolla.

Lontoo - Washington väli taittui British Airwaysin koneella. Penkit olivat mukavat ja jokaisella oli oma TV ruutu, josta katsoa leffoja tai sarjoja ja kuunnella musiikkia. Lennon aikana katsoin ensin Jennifer Anistonin tähdittämän "Just Go With It" elokuva. Komediat ovat harvoin erikoisia tai muuta kuin ajan vietettä, mutta tämä elokuva oli yllättävän viihdyttävä. Peittelin naurun purskahduksiani lähes koko elokuvan ajan. No joo, olihan se todella ennalta arvatta, kuten kaikki komediat. Myöhemmin katsoin vielä Angelina Jolien uuden elokuvan "The Tourist". Se oli oikeasti hyvä! Sitä suosittelen kaikille! Loppu matkan juttelin mukavan vanhemman afroamerikkalaisen kanssa, joka kertoi paikoista, joissa minun kannattaisi käydä. Minä kehuin myöskin Suomea, jossa hänen ehdottomasti kannataisi käydä.

Saavuin Washington DC kansainväliselle Dullesin lentokentälle (josta muuten kaapattiin lentokoneita syyskuun 11. 2001) paikallista aikaa 13:40. Suuntasin kentällä ensimmäiseksi tulliin. Tullin mies oli mukava, mutta tenttasi minulta useita kysymyksiä "What are you doing here?", "Where are you going to stay here?", "Who are these people that you are staying with?", "Who is paying your trip in the United States?". Yritin vastata tosi uskottavasti ja mies vaikutti vähän epäilevälle. Sitten turhauduin ja totesin miehelle "Don't worry, I wont stay in your country and I will leave after two months and ten days. I have my ticket back to Finland, I have my school there and even my long time boyfriend!!" (Poikaystävän keksin hädissäni siihen tilanteeseen, haha). Tulli mies räjähti muikeaan nauruun ja totesi "I believe you, go enjoy your summer".

Elokuvien antama mielikuva Amerikasta avautui jo ensimmäisen 10 minuutin aikana. Mm. muuan vaari tuli juttelemaan heri odotus aulaan päästyäni. Juttelimme herran kanssa pitkän tovin, ja hän luuli minua aluksi paikalliseksi, puhuin kuulema niin hyvin. Sitten hän kehui minua nätiksi, ja sanoi, että kuka vaan voisi luulla minua julkkikseksi, ja että minun olisi helppo päästä lehtien otsikoihin. Haha, yrittiköhän se ryöstää minut, vai saada minusta itselleen tyttöystävän? Tai sitten hän vain oli perinteinen amerikkalainen sosiaalinen vaari, hyvillä aikeilla varustettuna. Amerikkalaisuus näkyi myös moottoritiellä, jossa oli jo alkanut ruuhka, ja autoja oli paljon. Matka taittui hitaasti, kaistoja oli monta, ja ihmiset vaihtoivat niitä ihan hullulla tavalla!

Eilen kerkesimme käydä myöskin asuinalueen omalla uimalalla, eli ”poolilla”. Täällä ei ole monillakaan omaa uima-allasta takapihoilla, sillä talvikausi on kuitenkin melko kylmä. Sen sijaan pool on se paikka, jossa monet viettävät aika. Lämmintä oli varmaan +28, joten kyllä täällä tosi hyvin tarkenee! Kova lämpö purkautuikin illalla pienellä ukonilmalla. Illalla syötiin perheen kanssa spaghetti bolognesea, ja mä annoin tuliaiset perheelle. Perheen isä innostui omasta tuliaisestaan, joka oli sellainen päänhieronta juttu, joka näyttää myös vähän vispilälle. Jotkut kutsuu sitä myös enkelin kosketukseksi.

Mun asuinalue on tosi amerikkalainen. Sellainen kuin amerikkalaiset perheleffat antaa ymmärtää. Täällä on rauhallista, ja pelkkiä omakotitaloja. Sisältä koti on tosi avara ja kotoisasti sisustettu. Ja täällä on parkettilattiat, eikä kokolattiamatto, ihanaa! Mun huone on alakerrassa, eikä siellä ole muilla huoneita. Mun huoneessa on maailman ihanin sänky! Se on tosi iso ja siinä on paljon isoja pehmeitä tyynyjä, ja iso pehmeä tuplapeitto. Mulla on täällä myös pehmeä iso nojatuoli, lipasto ja televisio. Mun ikioma kylpyhuone on ihan mun huoneen vieressä. Siellä on kylpyamme, ehkä rentoudun siellä joskus työpäivän jälkeen.

                                         

Only one week left!

Hei toverit!

Loin USA:n reissulleni blogin, jotta te kaikki voisitte päästä mukaan siihen, mitä tulen kokemaan seuraavan kymmenen viikon aikana. Päivitän blogiani silloin tällöin, kun kerrottavaa löytyy.

Tässä tarinani siis lyhyesti pähkinänkuoressa. Lähden kesäkuun 17. päivä perjantai Yhdysvaloitin Itärannikolle. Menen Washington D.C.:n lähelle Virginian osavaltioon, Fairfaxin kaupunkiin. Fairfax sijaitsee reilun puolen tunnin päässä USA:n pääkaupungista, Washington D.C.:stä. Vietän kymmenen viikkoa suomalais-amerikkalaisessa perheessä, ja olen siis kesä au-pair. Au-pair perheeseeni kuuluu suomalainen äiti, amerikkalainen isä ja kaksi vilkasta poikaa. 

Sain paikan kesä au-pairina jo puolitoista vuotta sitten tuttavaperheen kautta. Uskomatonta, että lähtöni on jo ensi viikolla!

Kesän ehdoton highlight on rakkaan ystäväni, Mimmin, kahden ja puolen viikon vierailu luonani Fairfaxissa. Mimmin kanssa lähdemme viikoksi reissuun, ja matkustamme New Yorkiin töllöttämään isoa omenaa ja sen jälkeen Wilmingtoniin, North Carolinaan rantalomalle! Siellä menemme katsomaan lempiohjelmani, One Tree Hillin, kuvauspaikkoja. Wilmingtonin jälkeen matkustamme Raleighin, North Carolinaan ja menemme katsomaan Rascall Flattsin konserttia, joka on yksi Mimmin suosikki bändeistä. Reissumme kruunautuu heinäkuun viimeisenä päivänä, jolloin menemme katsomaan Britney Spearsin konserttia Washington D.C.:ssä. 

Palaillaan taas, kun kerrottavaa löytyy!

 Fairfax, Virginia

That's where you'll find me!