Hei ystävät!
Tänään 18.6 heräsin ensimmäiseen aamuuni USA:n itärannikolta. Eilen matkustin Suomen ajassa koko päivän, mutta tänne saavuttuani päivää oli vielä rutkasti jäljellä.
Aamuni alkoi perjantai aamuna 17.6 klo 5:25 Vantaan Sokos hotellista. Söimme pikaisen aamupalan, ja sitten äiti vei minut lentokentälle. Sanoimme heipat, ja sitten jatkoin matkaani suureen maailmaan... omillani. Lensin ensin Helsingistä Lontooseen Finnairilla. Lento meni mukavasti ja vieressäni istui mukava brittiläinen eläkeläispariskunta. Meillä oli mukavaa pariskunnan rouvan kanssa, ja he antoivat minulle vinkkejä, kuinka selviytyä Heathrowlla. Niin, se Heathrow... En uskonut, että maailmasta voisi löytyä mitään niin suurta kuin Heathrow.
Helsinki - Lontoo lento oli myöhässä 20 minuuttia, joten vaihtoaika Lontoossa kapeni tuntiin. Kielitaidolla ja rauhallisella ajattelulla pärjää pitkälle Heathrowlla. Ainut mikä meinasi käydä kohtalokseni, oli ajan puute. Olin vielä metrossa matkalla portilleni, kun kaiuttimesta kuului "Gate B33 to Washington is closing". Sillä hetkellä sydämeni oli pysähtyä, en missään nimessä voinut myöhästyä Washingtonin koneesta. Kipitin vikkelillä jaloillani niin lujaa, kuin ikinä pääsin, ja kerkesin kuin kerkesinkin Washingtonin koneeseen. Matkaa terminaalista 3, terminaaliin 5 oli varmaan 4km, ja matkaa tehtiin jalan, 10min bussi matkalla, sekä metrolla.
Lontoo - Washington väli taittui British Airwaysin koneella. Penkit olivat mukavat ja jokaisella oli oma TV ruutu, josta katsoa leffoja tai sarjoja ja kuunnella musiikkia. Lennon aikana katsoin ensin Jennifer Anistonin tähdittämän "Just Go With It" elokuva. Komediat ovat harvoin erikoisia tai muuta kuin ajan vietettä, mutta tämä elokuva oli yllättävän viihdyttävä. Peittelin naurun purskahduksiani lähes koko elokuvan ajan. No joo, olihan se todella ennalta arvatta, kuten kaikki komediat. Myöhemmin katsoin vielä Angelina Jolien uuden elokuvan "The Tourist". Se oli oikeasti hyvä! Sitä suosittelen kaikille! Loppu matkan juttelin mukavan vanhemman afroamerikkalaisen kanssa, joka kertoi paikoista, joissa minun kannattaisi käydä. Minä kehuin myöskin Suomea, jossa hänen ehdottomasti kannataisi käydä.
Saavuin Washington DC kansainväliselle Dullesin lentokentälle (josta muuten kaapattiin lentokoneita syyskuun 11. 2001) paikallista aikaa 13:40. Suuntasin kentällä ensimmäiseksi tulliin. Tullin mies oli mukava, mutta tenttasi minulta useita kysymyksiä "What are you doing here?", "Where are you going to stay here?", "Who are these people that you are staying with?", "Who is paying your trip in the United States?". Yritin vastata tosi uskottavasti ja mies vaikutti vähän epäilevälle. Sitten turhauduin ja totesin miehelle "Don't worry, I wont stay in your country and I will leave after two months and ten days. I have my ticket back to Finland, I have my school there and even my long time boyfriend!!" (Poikaystävän keksin hädissäni siihen tilanteeseen, haha). Tulli mies räjähti muikeaan nauruun ja totesi "I believe you, go enjoy your summer".
Elokuvien antama mielikuva Amerikasta avautui jo ensimmäisen 10 minuutin aikana. Mm. muuan vaari tuli juttelemaan heri odotus aulaan päästyäni. Juttelimme herran kanssa pitkän tovin, ja hän luuli minua aluksi paikalliseksi, puhuin kuulema niin hyvin. Sitten hän kehui minua nätiksi, ja sanoi, että kuka vaan voisi luulla minua julkkikseksi, ja että minun olisi helppo päästä lehtien otsikoihin. Haha, yrittiköhän se ryöstää minut, vai saada minusta itselleen tyttöystävän? Tai sitten hän vain oli perinteinen amerikkalainen sosiaalinen vaari, hyvillä aikeilla varustettuna. Amerikkalaisuus näkyi myös moottoritiellä, jossa oli jo alkanut ruuhka, ja autoja oli paljon. Matka taittui hitaasti, kaistoja oli monta, ja ihmiset vaihtoivat niitä ihan hullulla tavalla!
Eilen kerkesimme käydä myöskin asuinalueen omalla uimalalla, eli ”poolilla”. Täällä ei ole monillakaan omaa uima-allasta takapihoilla, sillä talvikausi on kuitenkin melko kylmä. Sen sijaan pool on se paikka, jossa monet viettävät aika. Lämmintä oli varmaan +28, joten kyllä täällä tosi hyvin tarkenee! Kova lämpö purkautuikin illalla pienellä ukonilmalla. Illalla syötiin perheen kanssa spaghetti bolognesea, ja mä annoin tuliaiset perheelle. Perheen isä innostui omasta tuliaisestaan, joka oli sellainen päänhieronta juttu, joka näyttää myös vähän vispilälle. Jotkut kutsuu sitä myös enkelin kosketukseksi.
Mun asuinalue on tosi amerikkalainen. Sellainen kuin amerikkalaiset perheleffat antaa ymmärtää. Täällä on rauhallista, ja pelkkiä omakotitaloja. Sisältä koti on tosi avara ja kotoisasti sisustettu. Ja täällä on parkettilattiat, eikä kokolattiamatto, ihanaa! Mun huone on alakerrassa, eikä siellä ole muilla huoneita. Mun huoneessa on maailman ihanin sänky! Se on tosi iso ja siinä on paljon isoja pehmeitä tyynyjä, ja iso pehmeä tuplapeitto. Mulla on täällä myös pehmeä iso nojatuoli, lipasto ja televisio. Mun ikioma kylpyhuone on ihan mun huoneen vieressä. Siellä on kylpyamme, ehkä rentoudun siellä joskus työpäivän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti